Saarlooswolfhound

Saarlooswolfhound on eloisa ja erittäin energinen koira. Se ei alistu kenellekkään, mutta on isännälleen äärimmäisen uskollinen ja aina luotettava. Rotu on erittäin itsetietoinen ja itsenäinen, joka noudattaa omaa tahtoaan. Vieraita kotaan pidättyväinen. Rodulle kuuluu sudelta peritty halu väistää outoja tilanteita.

-Pika 

Saarlooswolfhound on kotoisin Alankomaista, eikä sitä ole kehitetty mitään tiettyä käyttötarkoitusta varten. Lendeert Saarloos oli saksanpaimenkoiraharrastaja, mutta hän halusi jalostaa luonnolliset ominaisuudet takaisin rotuun, jotta saataaisiin parempia käyttökoiria. Päästäkseen tavoitteeseen hän risteytti saksanpaimenkoirauroksen ja euroopansusinaaraan vuonna 1932. Risteytykset takaisin pentueen isään tuottivat rodun kantakoiraksi yksilöitä, joissa oli neljännes suden perimää. Risteytyksiä seurasi niin sanottu kokeilu- ja karsintavaihe, joka synnytti uuden rodun, jota nimitettiin silloin eurooppalaiseksi susikoiraksi. Valikoidut yksilöt toimivat erityisen hyvin sokeiden opaskoirina. Kuitenkin kun suden osuus rodussa kasvoi, alkuperäisen saksanpaimenkoira esi-isän hyvät käyttöominaisuudet alkoivat hävitä, eikä rotu soveltunut enää käyttökoiraksi. Mutta Lendeert Saarlos loi hyvin lähellä luontoa olevan koiran, joka tunnustettiin omaksi rodukseen vuonna 1975.

Saarlooswolfhound on eloisa ja erittäin energinen koira. Se ei alistu kenellekkään, mutta on isännälleen äärimmäisen uskollinen ja aina luotettava. Rotu on erittäin itsetietoinen ja itsenäinen, joka noudattaa omaa tahtoaan. Vieraita kotaan pidättyväinen. Rodulle kuuluu sudelta peritty halu väistää outoja tilanteita.

Saarlooswolfhound on vahvarakenteinen koira, jonka ulkonäkö muistuttaa sutta. Se on rakenteeltaan sopusuhtainen ja melko korkearaajainen. Sukupuoliselma on selvä. Silmät ovat tärkeät ja ne korostavat susimaista vaikutelmaa. Ilme on tarkkavainen ja varautunut. Saarlooswolfhound on väsymätön ravaaja ja suden tavoin se tuskin väsyy lainkaan normaalisti liikkuessaan, joten se kykenee liikkumaan helposti pitkiäkin matkoja omalla vauhdillaan. Ravatessaan sen askel ei ole kovin pitkä eikä työntö voimakas, vaan se on keveäaskelista ja taloudellista. Rakenne on erittäin tärkeä osa liikkeitä, sillä sen täytyy olla yksityikohtia myöten kunnossa, jotta koira voi liikkua hyvin. Rodulla on selkeästi kesä- sekä talviturkki. Talvisin koiralla on enemmän pohjavillaa, joka yhdessä peitinkarvan kanssa muodostaa tuuhean ja lämpimän karvapeitteen. Kesällä koiralla tuskin on pohjavillaa. Väriltään karvapeite on musta riistänväri, sudenharmaa, ruskea riistanväri tai metsänruskea.

Saarlooswolfhoundeja on rekisteröity vFCI:n 14 kappaletta.

Ceskoslovensky vlcak

Ceskoslovensky vlcak on saksanpaimenkoiran ja karpaattien suden risteytyksestä alun saanut rotu, jolla on vielä suden kaltaisia käytösmalleja ja ulkonäöllisiä piirteitä. Ceskoslovensky vlcak on eloisa ja peloton, monikäyttöinen koira.

-Pika

Vuonna 1955 silloisessa Tsekkoslovakiassa tehtiin biologinen kokeilu risteyttämällä saksanpaimenkoiraa ja karpaattiensutta. Tämä kokeilu osoitti mahdollisuuden koiralla astutetun suden kasvattamiseen. Kokeilut lopetettiin 1965, kun rodulle kehitettiin suunnitelma kasvatustyön tueksi, koska risteytyksistä syntyneillä yksilöillä oli geneettiset edelytykset jalostustyön jatkamiseen. Tarkoituksena oli yhdistää suden hyödylliset ja koiran oarhaat ominaisuudet. Ceskoslovensky vlcak nimitettiin silloisen Tsekkoslovakian kansallisroduksi vuonna 1982.

Ceskoslovensky vlcak on eloisa, peloton, rohkea ja epäluuloinen koira, joka on erittäin uskollinen isännälleen. Se on hyvin kestävä ja oppivainen, joka on hyvin erilaisiin sääolosuhteisiin soveltuva. Ceskoslovensky vlcak on reaktioissaan nopea ja monikäyttöinen koira. Ulkonäöltään se on kesikokoista kookkaampi, tiivisrakenteinen ja suorakaiteen muotoinen. Rungon muoto, liikkeet, karvanlaatu ja väri muistuttavat sutta. Ceskoslovensky vlcakin ravi on tasapainoista, keveää ja maatavoittavaa. Peitinkarva on suoraa ja pinnanmyötäistä. Talvella erittäin runsas aluskarva muodostaa peitinkarvan kanssa tiiviin ja koko rungon peittävän karvapeitteen. Tärkeää on, että karvoitus peittää vatsan, reisien sisäpinnat, kivespussin, korvien sisäpuolen ja varpaiden välit. Turkin väri vaihtelee kellanharmaasta hopeanharmaaseen. Vaalea maski on rodun erityispiirre.

Ceskoslovensky vlackeja on rekisteröity vFCI:n 12 kappaletta.